Oikeastaan on tullu herkuteltua melkein joulusta tähän asti. Milloin mitäkin. Viime vkonloppuna tuli sitten syötyä (ja juotua) oikein kunnolla. Tämän viikon olen taas yrittänyt syödä normaalisti. Ja miten vaikeaa se onkaan! Herranjestas, miten siihen sokeriin ja mässäilyyn jää koukkuun, ihan kamalaa!
Tulin töihin ja kahvihuoneessa oli konvehtirasia ja heti nappasin pari suuhuni, hetken päästä taas pari. Ja taas hetken päästä. Varmaan puolen tunnin sisään vedin ne kuusi konvehtia. En kerennyt edes kunnolla makustelemaan vaan ahmaisin suoraan kitaan. Konvehdit oli sitäpaitsi Julioita (joista en niin edes tykkää), mutta pakko oli rohmuta, kun niitä kerran oli! Jälkikäteen harmitti kauheasti, mutta nyt sille jo nauraa :D Koko päivän oli ihan jäätävä nannanhimo ja lounastakin vedin kuin en olisi koskaan ruokaa nähnytkään. Illallakin vielä teki mieli vaikka mitä. Yritin pysyä tiukkana ja onnistuin. Nyt ei enää tunnu niin vaikealta. Mutta pari ekaa päivää mässäilyn jälkeen oli ihan kauheita.
Olen tehnyt paljon ajatustyötä tässä parin vuoden aikana, että miksi paino on siinä missä se nyt on. Painoa kertyi pikkuhiljaa, ei sitä edes ensin huomannutkaan. Mutta viime vuosina on täytynyt ostaa vaatteet "läskien puolelta" ja oma peilikuva ällöttää. Katsoin itseäni peilistä yksi päivä ja totesin: "hyi vittu, sä oot ihan jäätävä läskivuori, ällöttävä, ei ihme ettei kukaan sua halua, emmäkään tommosen kaa olis." Tuntui aika pahalta. Melkeen kaikkein pahimmalta tuntuu, kun parhaimmat kaverit on nähny sen muutoksen. Ennen olin normaalipainoinen, nyt tonnikeiju.
Kun muutin omilleni, niin paino alkoi nousta. Ei tullu omassa taloudessa enää kauheesti tehtyä terveellistä ja monipuolista ruokaa, ruoka-ajat oli mitä oli. Kotona kun aina syötiin säännöllisesti ja pääasiassa terveellisesti. Mukaan tuli tietty myös seuraelämä ja baareissa ravaaminen, krapulapitsat ym. Myöhemmin herkuttelu muuttui jokapäiväiseksi, sitä lohdutti ja palkitsi itseään milloin mistäkin. Pahimmillaan saatoin päivän aikana vetää puol pussia sipsejä, levyn suklaata ja pullolisen limsaa. En edes kunnolla maistanu että mitä suuhun pistin. Kai se oli sitä oikean ruuan himoa, eikä nannanhimoa. Kun söi huonosti niin eihän keho mitään kunnon ravintoaineita saanut ja varmaan suorastaan huusi ruokaa.
Yritän nyt opetella tunnistamaan mikä on oikeasti ruoannälkää ja mikä vain hetken mieliteko. Yritän saada jotain järkeä ruoka-aikoihin, jottei tulisi liian pitkiä välejä. Tunnustellen eteenpäin :)
ps. mässäilyvkonlopun jälkeen tuli kilo lisää painoa, mutta sekin on nyt onneks sulanu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti