Tuleva urakka pelottaa

Sain vihdoin ja viimein treeni- ja ruokaohjelman. Treeniohjelma on simppeli, ei siinä mitään. Mutta nyt kyllä alko pelottaa. Ihmiselle, joka ei oo vuosikausiin harrastanu mitään liikuntaa, niin tää määrä tuntuu ensisilmäyksellä paljolta. Tietty, on painoaki sen verran paljon, ettei se ihan helpolla lähe.

Ruokaohjelmaan olin aika pettyny. Olin odottanu vähän monipuolisempaa ja useammalle päivälle. Tähän oli laitettu vaan yks yleisesimerkki päivän syömisistä, ohjeeks että pääruokia voi oman maun mukaan sit muuttaa. Mutta aamu-, väli- ja iltapala pitäis pitää samanlaisena ku ohjelmassa. Ja ne oli pääasiassa rasvatonta maitorahkaa ja mehukeittoa! No yöks!

Ymmärrän toki, että syömisiä pitää kattoa ja laskea kaloreita. Mutta halusin nimenomaan helpon lähdön, ettei innostus lopahda heti alkumetreillä. Ekalla tapaamisella juttelin sitä, että halusin liikunnan osaks arkipäivää ja sit ruokavaliosta terveellisemmän. Ja nyt tuli joku rahkakuuri! Emmä kyl jaksa pelkkää rahkaa mussuttaa päivästä toiseen monta kertaa päivässä koko loppuelämäni ajan, ei vaan onnistu. Voin jo nyt todeta, etten todellakaan aio syödä rahkaa joka päivä. Korvaan sen jollain muulla. Toki rahka on vähärasvaista ja siitä saa paljon proteiinia, mut kuka jaksaa noin ykstoikkosta syödä. Plääh!

No, katotaan kuin käy.

Paineita

En oo kertonu tästä projektista melkeen kellekään. En halua paineita. Vaan kolme ihmistä tietää: mun paras ystävä, sille kerroin ekana. Sit yks kaveriporukan tytöistä, sille oli helppo kertoa kun se ei millään tavalla tuomitse tai mitään. Työpaikalla kerroin yhelle hyvälle työkaverille. Siinä se. En ees perheelle oo sanonu mitään.

En vaan halua yhtään ylimääräsiä paineita. Aion edelleen käydä kahvilla/ulkona syömässä yms. En halua et kaverit ajattelee, että siinä se mässää vaikka kertoi olevansa dieetillä. Kun asia ei oo niin. En oo millään ihmedieetillä, vaan yritän muuttaa elintapoja. Siitä huolimatta voi joskus käydä kahvilla, potematta kuitenkaan turhaan huonoa omaatuntoa. Musta ei oo totaalikieltäytymiseen, kokeiltu on sitäkin.

Jos/kun kunto alkaa kohenemaan ja paino putoamaan, niin kuittaan sen sillä, että oon muuten vaan alkanu harrastaa liikuntaa. Taustalla on kuitenki myös pieni pelko epäonnistumisesta ja repsahduksista. Niin parempi vaan etten kailota tästä turhaan, ei tuu turhaa stressiä (tästäkin ;)

Odottelua

Mun personal trainer on erään firman kautta, ja maksu pitää hoitaa heidän kauttaan. No meidän ekasta tapaamisesta on nyt jo kuukausi ja oon lähettäny sinne firmaan parikin s-postia. Mitään vastausta ei oo tullu. En oo saanu treeni- enkä ruokaohjelmaa, koska en oo maksanu vielä. Sinänsä ihan ymmärrettävää, mutta harmittaa silti. PT:lle laitoin tekstaria lisäks ainaki kolme kertaa, ilmottelin että edelleenkään kukaan ei oo vastannu mun s-posteihin mitään. Hän lupas soitella toimistolle päin ja selvittää asiaa. Ei anna kauheen luotettavaa eikä ammattimaista kuvaa toiminnasta, kun mitään kautta ei saa yhteyttä.

Eilen Vihdoin ja viimein PT:ltä tuli tekstari. Mun s-posti oli mystisesti hävinnyt jonnekin…(just) ja hän pyys laittamaan uutta postia. No ei muutaku tuumasta toimeen, niin sais tän kuntoilun alotettuu.

Oon ollu uuden vuoden jälkeen kipeenä jo toista viikkoa, joten mitään isompaa en oo uskaltanu tehdä. Oon käyny lähinnä kävelyillä. Nyt rupee vihdoin ja viimein helppaa niin uskaltaa mennä taas salille. En malta odottaa!

Mursu