Istuin junassa, oli pitkä matka. Eväänä kaikkea herkkuja. (No on vkonloppu, pitkä junamatka, niin kyllähän sitä saa vähän...) Selityksiä, selityksiä! Mitä kaikkea sitä keksiikään, että sais hyvän tekosyyn syödä herkkuja. Vedin sit irtokarkkeja ja pringlesejä. Oli ihan paska olo, päätä särki ja mahassa vello. Silmät turvonneena ja lasittuneena katoin ikkunasta maisemia. Ku aivokuollu zombi. Sanoin itelleni (pääni sisällä): "Mursu, sul on paska olo, koska sä söit pelkkää paskaa. Nii'i, kannattiko, kannattiko!?" No eipä kannattanu.
Olo oli ihan pöhnänen koko loppupäivän, päänsärky ei millään meinannu helpottaa. Päivän kalorit oli jo melkeen täynnä ja ärsytti jo valmiiks kun tiesi ettei voi oikeastaan syödä myöhemmin enää mitään isompaa oikeeta ruokaa. Loppujen lopuks ei sentään päivän kalorit ylittyny, mut tiukkaa se teki. Onneks kaveri on tipattomalla ja herkuttomalla, niin ei tuu itellekään houkutuksia.
Mitä tästä opimme? Paskasta tulee paska olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti